STRANDÉNIEN SUKU

Kiteeläisen sukututkijan Ahti Kopperin mukaan Strandénin sukunimi on ollut kautta aikojen melko harvinainen koko maassa.

Ensimmäinen maininta Strandeniuksista löytyy vuodelta 1662, kun Andreas Johanneksenpoika Strandenius tuli ylioppilaaksi Turussa ja kirjoittautui Turun Akatemiaan. Valmistuttuaan maisteriksi vuonna 1667 Andreas toimi Viipurin triviaalikoulun rehtorina ja Viipurin lukion lehtorina vuonna 1676. Hänestä tuli myös Viipurin tuomiokapitulin jäsen. Andreas avioitui Viipurin piispan Nicolaus Nycopensisin tyttären Sara Nykopensisin kanssa. Andreas nimitettiin Mikkelin kirkkoherraksi 21.7.1676. Valitusten johdosta Andreas pääsi virkaansa vasta vuonna 1678 ja hoiti
sitä kuolemaansa saakka vuoteen 1688 saaden myös "provastin" arvonimen.

Seuraava maininta Strandeniuksista löytyykin Kiteeltä, missä Henrik Johanneksenpoika Strandenius oli Kiteen seurakunnan ensimmäisenä lukkarina vuosina 1673-1697 eli 24 vuoden ajan. Kiteellä suku myös kasvoi voimakkaasti. Kiteeltä ovatkin kotoisin luultavasti lähes kaikki nykyiset Suomen Strandénit. Lukkari Henrik oli lukutaitoinen mies, joka piti myös lukkarinkoulua, Viipurin piispan määräyksestä.

Todennäköisesti toisena puolisonaan Henrikillä oli esimiehensä, kirkkoherra Mikael Hyfvetiuksen tytär Agneta. Lukkarille syntyi tiettävästi kolme lasta: Grels eli Reko, Eeva ja Kaarina. Reko toimi maanviljelijänä ensin Muljulan kylässä, josta siirtyi Rasivaaran kylään isonvihan jälkeen. Kirkollisia tehtäviäkään Reko ei täysin unohtanut, vaan toimi Oravilahden Usvanmäelle tehdyn uuden Rääkkylän kirkon rakennusmestarina vuonna 1739. Kaikki Kiteen Strandénit ovat Reko Strandéniuksen ja hänen neljän poikansa jälkeläisiä. Lukkarin tytär Kaarina avioitui isänsä työn jatkajan, lukkari Samuel Puteniuksen kanssa.

Ahti Kopperin mukaan on täysin mahdollista, että Mikkelin rovasti Andreas Strandenius ja Kiteen lukkari Henrik Strandenius ovat veljeksiä. Patronyymikin on sama, molempien isä on Johannes. Molemmat lienevät kotoisin Viipurin seudulta, josta sivistys levisi muualle Viipurin hiippakunnan alueelle. Sieltä ovat tulleet monet Kiteen papeistakin. Molempien Strandeniusten syntymävuosi ajoittuu suunnilleen 1630-luvulle, joten heidän isänsä Johannes on syntynyt 1600-luvun alussa.

Strandenius-nimi on selvästi opintielle lähteneen henkilön ottama latinalaistettu nimi. Usein nämä nimet otettiin lähtijän kotiseudun nimestä. Mikäli Viipurin alueelta etsitään sopivaa Strand-alkuista paikannimeä, tuntuu kaikkein luontevimmalta ajatella, että opintitelle lähteneiden kotiseutu on ollut Rannan kihlakunnan alueelta (strand = ranta). Viipurihan kuului Rannan kihlakuntaan.

Opintielle lähteneet voidaan määritellä tarkasti myös sosiaaliselta taustaltaan. Isä-Johannes on kuulunut Viipurissa alueen porvaristoon, muuten ei olisi ollut mahdollista kouluttaa lapsiaan, hankkia näille työpaikka ja saavuttaa sellainen asema, että pojan puolisoksi saadaan peräti piispan tytär. Andreas oli veljeksistä vanhempi, koska hänelle hankittiin parempi koulutus.

Kolmas 1600-luvun sukuhaara Strandeniuksia oli nuorempi Andreas Strandenius, joka kirjoittautui Tarton yliopistoon vuonna 1695. Vuonna 1705 Andreas oli Raudun kappalaisena. Viimeksi Andreas oli Käkisalmessa, jossa hänelle syntyi Andreas-niminen poika keväällä 1708. Isä-Andreas kuoli itse jo vuonna 1709. Tämänkin Andreaksen synnyinseutu oli Viipurin alueella. Ikänsä puolesta hän sopisi esimerkiksi Mikkelin rovastin tai Kiteen lukkarin pojaksi.

Näitä ja paljon muuta kiinnostavaa tietoa Strandénin suvun alkuperästä ja historiasta sisältyy suunnitteilla olevaan Sukukirjaan, jonka aikaansaaminen tulee olemaan 30.6.2007 perustettavan sukuseuran ensimmäinen iso tavoite.

Marjatta Kuitunen, s. Strandén